Päivänavausteksti

Opettajat voivat muokata tekstiä omaa käyttöään varten, omalle koululleen sopivaksi. Tämä teksti on painotuksiltaan parhaiten yläkouluun tai lukioon sopiva, mutta ”kansantajuistamalla” sitä vähän lisää siitä saanee alakouluun sopivan version.

Joka vuosi, lokakuun neljännestä kymmenenteen päivään, vietetään Suomessa eläinten viikkoa. Viikko alkaa kansainvälisestä eläinten päivästä, joka on neljäs lokakuuta. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto valitsee joka vuosi liitolle oman teemaeläimen, josta se jakaa viikon aikana tietoa. Samalla kerrotaan siitä, miten eläimille voi järjestää paremmat elinolosuhteet, mistä on iloa sekä eläimille itselleen että ihmisille.

Tänä vuonna Eläinten viikon teemana on sika. Jos omassa suvussa tai tuttavapiirissä ei satu olemaan sikatilaa, tai jos kenelläkään tutulla ei satu olemaan lemmikkinä minisikaa, sika on useimmille meistä aika vieras eläin. Ensimmäisenä saattavat tulla mieleen sarjakuvien siat. Ne ovat usein ristiriitaisia hahmoja: Aku Ankassa siat ovat yleensä roistoja tai muuten vain ahneita, ja Viivissä ja Wagnerissa sika saa edustaa suomalaisen miehen nurjempia puolia. Vielä on piirtämättä se sarjakuva, jossa sika olisi supersankari.

Sikalan seinien sisäpuolelta löytyvä eläin on silti aika toisenlainen otus kuin sarjakuvien siat. Sen verran sillä on yhteistä sekä Aku Ankkojen konnien että erilaisia työnpakoilukeinoja keksivän Wagnerin kanssa, että todellinenkin sika on älykäs eläin. Lemmikkinä pidetylle sialle on helppo opettaa samanlaisia temppuja kuin koiralle. Sika tosin ei ole mikään helppo lemmikki, vaikka niin kutsuttuja minisikoja on jonkin verran lemmikkeinä Suomessakin. Minisika on nimestään huolimatta samankokoinen kuin isonpuoleinen koira. Vaativan lemmikin siitä tekee se, että kaikkien sikojen tavoin se on erittäin tarmokas. Jotta sika olisi onnellinen, sen on saatava tonkia kärsällään maata, ja se tutkii mielellään tavaroita myös hampaillaan.

Mistä tällainen sikamainen käyttäytyminen sitten johtuu? Eikö sian pitäisi olla kesy eläin, joka osaa olla kiltisti? Viime vuosikymmenten aikana tutkijat ovat havainneet, että kaikkien kesyjen eläinten korvien välissä on paljon enemmän yhteistä luonnossa elävien eläinten kanssa kuin ennen luultiin. Jo sitä ennen vanha sanonta tiesi, että ei ole koiraa karvoihin katsominen. Villakoira ja mäyräkoira ovat ulkonaisesti aika erinäköisiä kuin luonnossa elävät sukulaisensa, kuten susi. Silti ne tarvitsevat viihtyäkseen samanlaisia asioita, kuten paljon tekemistä ja oman perheen seuraa. Susilaumakin on muuten pohjimmiltaan perhe, joka yleensä koostuu emosta, isästä ja niiden aikuisista jälkeläisistä. Ne kohtelevat toisiaan lempeän ystävällisesti, päinvastoin kuin susista usein kuvitellaan.

Koiraa siis ei ole karvoihin katsominen, mutta vasta viime vuosikymmeninä tutkijat ovat saaneet selville, että edes sikaa ei ole karvattomuuteen katsominen. Kesysika näyttää aika erilaiselta kuin tuuheaturkkinen villisika, joita elää luonnossa jonkin verran Suomessakin ja joita kasvatetaan myös villisikatarhoissa. Silti kesysialla on edelleen tallella aivoissaan kaikki ne vaistot, jotka ohjaavat villisiankin elämää. Kesykin sika on onnellinen vain, jos se saa liikkua isolla alueella, tonkia ja tutkia paikkoja, rakentaa kasveista pesän porsailleen ja upottaa itsensä kuumana kesäpäivänä viileään vesi- tai kuralammikkoon.

Vaikka aika harva meistä on ollut itse tekemisissä sian kanssa, sikoja on Suomessa yllättävän paljon. Esimerkiksi koiria on Suomessa noin puoli miljoonaa. Kissoja on saman verran. Sikoja on melkein kolme kertaa niin paljon kuin koiria tai kissoja: tällä hetkellä Suomessa on noin puolitoista miljoonaa sikaa.

Useimmille meistä sika tulee vastaan lähinnä lautasella. Tosin meissä on monia, jotka eivät eri syistä syö sikaa. Joillakin on siihen uskonnolliset perusteet, kuten islamin uskon noudattaminen. Toiset taas välttävät syömästä myöskään muuta lihaa, kuten nautaa tai kanaa, koska lihansyönnin vähentäminen tai lopettaminen on yksi tehokkaimmista keinoista torjua ilmastonmuutosta. Lihantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat nimittäin yleensä moninkertaiset verrattuna ravintosisällöltään vastaavaan kasvisruokaan.

Kolmas syy, jonka takia osa meistä toivoo lautaselleen mieluummin jotain muuta kuin lihaa, on huoli siitä, millaisissa oloissa eläimiä kasvatetaan. Suurin osa nykyään käytössä olevista sikalamalleista on suunniteltu aikana, jolloin ei yleisesti vielä tiedetty, että myös siat, kanat ja lehmät tarvitsevat viihtyäkseen reilusti liikkumatilaa, ulkoilmaa ja jotain tekemistä aikansa kuluksi. Joitain parannuksia on onneksi tapahtunut eläinsuojelujärjestöjen, eläinten tutkijoiden ja maataloustuottajien tekemän kehitystyön ja lakien muutosten ansiosta. Esimerkiksi lehmistä osa saa nykyään liikkua navetan sisällä vapaasti, vaikka osa on edelleen vanhan tavan mukaan kytkettynä paikoilleen. Maataloudessa tarvitaan kuitenkin vielä paljon rakentavaa yhteistyötä, jotta saadaan aikaan sellainen Suomi, jossa kaikilla maatalouden eläimillä olisi mukava elämä.

Maanviljelijät, kuten sikatilojen isännät ja emännät, tekevät nykyään työtään vaativissa oloissa. Useimmat maataloustuottajat välittävät eläinten hyvinvoinnista ja toivovat niille hyvää, mutta käytännössä väljien tilojen ja muiden mukavamman elämän edellytysten järjestämistä vaikeuttaa se, että liha on niin halpaa. Sikojen kasvattamisella ansaitsee nykyisessä Suomessa sen verran vähän, että ei ole välttämättä helppoa löytää rahoja uuden tilavamman sikalan rakentamiseen tai siihen, että sioille voisi hankkia ajankuluksi jotain millä ne voisivat leikkiä. Tämä johtuu osittain siitä, että kaupan hyllyjen ääressä useimpia kuluttajia kiinnostaa ennen kaikkea lihan halpa hinta.

Kasvissyönti tai lihansyönnin vähentäminen ovat hyviä keinoja vaikuttaa paremman maailman puolesta. Niille, jotka haluavat edelleen syödä lihaakin, on onneksi myös tarjolla keinoja tukea eläinten parempia oloja. Luomulihan tuotannossa eläimillä on väljemmät olot kuin tavallisesti. Osa luomueläimistä pääsee kesäisin myös ulos. Kaikkein parhaissa oloissa kasvanutta suomalaista sianlihaa on villisian liha. Villisiat kasvatetaan tilavissa ulkotarhoissa, joissa ne saavat puuhailla ja tonkia luontonsa mukaisesti.

Kuten monien muidenkin ongelmien ratkaisemisessa, myös eläinten olojen parantamisessa tehokkain keino on rakentava keskustelu ja yhteistyö ratkaisujen löytämiseksi. Eläinsuojelujärjestöt, kuten Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Eläinsuojeluliitto Animalia, toimivat eläinten hyväksi. Niistä saa lisää tietoa siitä, miten itsekin voi halutessaan auttaa.

Hyvää eläinten viikkoa kaikille!