Sian elintavat

Kaikkien eläinten tavoin sialla on synnynnäisiä käyttäytymistarpeita, jotka periytyvät sukupolvesta toiseen. Sika viihtyy vain, jos se pääsee toteuttamaan niitä, kuten tonkimista ja erilaisten paikkojen välillä liikkumista.

Kesysialla on edelleen geeneissään suuri osa villisian käyttäytymistarpeista. Käyttäytymistarpeella tarkoitetaan tietylle eläinlajille ominaista, hyvin voimakasta sisäsyntyistä halua päästä tekemään juuri tiettyjä asioita, jotka ovat luonnossa tämän lajin selviytymiselle elintärkeitä. Koska käyttäytymistarpeet ovat synnynnäisiä, ja koska ne ovat luonnossa olleet vuosimiljoonien ajan välttämättömiä eloonjäämiselle, ne eivät yleensä katoa, vaikka lajia pidettäisiin kotieläimenä satojen tai tuhansien sukupolvien ajan.

Käyttäytymistarpeille yhteistä on, että niiden toteuttaminen on eläimelle itsessään palkitsevaa. Sika siis esimerkiksi tonkii maata siksi, että se tuntuu hyvältä, eikä vain löytääkseen ruokaa.

Käyttäytymistarpeet eivät ole eläimelle pelkkää ylellisyyttä. Ne ovat niin voimakkaita, että eläin turhautuu, jos se elää ympäristössä, jossa niitä ei pääse toteuttamaan.