Sivusto on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä

Sikarodut

Lihasiat ovat Suomessa yleensä kahden tai kolmen rodun risteytyksiä. Maailmassa on yhteensä useita kymmeniä erilaisia sikarotuja, jotka eroavat toisistaan muun muassa koon ja värin suhteen.

Suomalaisessa sianlihantuotannossa porsaiden tuotantoon käytettävistä emakoista noin kolmannes on suomalaisia maatiaissikoja, noin kolmannes yorkshire-sikoja ja loput risteytyksiä. Porsaiden isinä käytetään usein hampshire-rotua, joskus on käytetty myös durocia. Lihaksi kasvatettavat porsaat ovat siis normaalisti vähintään kahden rodun risteytyksiä.[1]

Maatiainen ja yorkshire vastaavat ulkonäöltään useimmille tuttua mielikuvaa siasta: niiden väri on valkoinen, mikä karvattoman ihon alueilla näyttää lievästi vaaleanpunaiselta. Yksi helposti havaittavista eroista on korvien asento: maatiaisella on luppakorvat, yorkshirellä pystyt. Hampshire on mustavalkoinen ja duroc tummanruskea.[2]

Nykyinen suomalainen maatiaissika on syntynyt sitä kautta, että siihen on risteytetty muita pohjoismaisia rotuja. Vielä 1900-luvun alussa maatiaissiat olivat hyvin toisennäköisiä. Suomessa oli tuolloin kolme maatiaissikakantaa: länsisuomalainen luppakorva, pohjoissuomalainen sika sekä Savossa ja Karjalassa pidetty pirtasika. Niillä kaikilla oli tuuheampi turkki kuin nykyisillä sioilla, osa oli suorastaan pitkäkarvaisia. Etenkin pirtasika oli ulkonaisesti muutenkin melko lailla villisian näköinen: se oli korkeajalkainen, lyhytvartaloinen ja turkki huipentui selässä törröttäviin karheisiin harjaksiin.[3]

Lemmikkinä pidetään toisinaan niin kutsuttua minisikaa, joka on myös nimellä pot-bellied pig tunnettu vietnamilainen rotu. Se on kuitenkin suhteellisen vaativa lemmikki, koska sen toiminnantarve on suuri ja kokokin vastaa painavaa koiraa. Lisää tietoa minisioista on Suomen Minipossuyhdistyksen sivuilla.

 

Kuva: Seppo Parkkinen


Lähteet:

1, 2: Ruokatieto: Sikarodut ja sianjalostus. http://opetus.ruokatieto.fi, luettu 24.5.2016.

3: Hämeen ammattikorkeakoulu: Maatiaiseläimet. Maatiaissika. https://sites.google.com/site/maatiaissikahamk/, luettu 24.5.2016.