Rypeminen

Sekä kesy- että villisialla on hikirauhasia vain yhdessä kohdassa ruumistaan: kärsässä. Siksi niiden elimistö on varsin tehoton haihduttamaan lämpöä kuumalla säällä.

Sialle tulee helposti tukalan kuuma sellaisissa lämpötiloissa, joita ihminen ei vielä koe ongelmana. Hikirauhasten sijasta villi- ja kesysiat huolehtivat lämmönsäätelystään hakeutumalla lämpimällä säällä veteen tai mutaan. Jos niillä ei ole tähän mahdollisuutta, ne kärsivät lämpöstressistä.[1]

Sika välttää luonnostaan koskemasta ulosteisiinsa ja virtsaansa. Jos kuitenkaan sikalan karsinassa ei ole sen ulottuvilla mitään muuta kosteaa, ja lämpötila kohoaa tukalaksi, siat joutuvat helpottamaan oloaan kieriskelemään niissä. Jos sialla on valinnanvaraa, se valitsee kuitenkin aina puhdasta mutaa, vettä tai vastaavaa.[2]

Lähteet:

1, 2: Anna Valros: ”Sika. Sosiaalinen käyttäytyminen”. Teoksessa Anna Valros, Hanne Teräväinen ja Jukka Helin (toim.): Hyvinvoiva tuotantoeläin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto , Otava Kirjapaino, Keuruu 2005.

Kuva: Heli Castrén